maanantai 25. huhtikuuta 2016

Tieni peiton alta hyvinvointivalmentajaksi

Välillä tekee ihan hyvää muistella miten sitä on tullut päädyttyä nykyiseen tilanteeseen. Aina kaikki ei ole tuntunut yhtä aurinkoiselta, mutta paljon voi jo omalla asenteellakin saada muutosta aikaan, esimerkiksi sillä, että lähtee ottamaan asioista selvää eikä jää sängynpohjalle makaamaan. Tieni hyvinvointivalmentajaksi on ollut pitkä ja ehkä jopa hieman kivinenkin.

Oli vuosi 2008, makasin sängyssä ulkovaatteet päällä päiväunilla ja kello oli noin puoli kahdeksan aamulla. Olin lähdössä kahdeksaksi töihin, mutta laittauduttuani valmiiksi, olin joka päivä jo sen verran väsynyt, että oli pakko torkahtaa vielä ennen töihin menoa. En voinut ymmärtää mikä minua vaivasi, koko alkuvuoden olin ravannut lääkärissä masentuneisuuden ja painonnousun vuoksi. Hieman olin jo saanut pelkällä asennemuutoksella oloani paremmaksi, mutta en ollut vielä yhtään sellaisessa tilanteessa että olisin kyennyt elämään normaalia iloista elämää. Sain enemmän ahdistuskohtauksia kuin koskaan. Puolessa vuodessa painokin olikin noussut 10 kiloa, ylipainon rajoille, polvet olivat menneet rikki ja mikään ei oikein ollut huvittanut pariin vuoteen, paitsi ehkä pakastepitsat ja lonkeronhuuruiset perjantai-illat silloin tällöin. Ei auttanut liikunnan lisäys, ei auttanut ruokavalio, ainakaan ne mitä silloin nuorena tyttönä osasin kokeilla. Noilta ajoilta ei paljon minusta ole kuvia, en viihtynyt kameran edessä, ja niitä kuvia joita on, on vaikea katsoa nykyisin. Haluaisin vain kertoa niissä näkyvälle itseensä tyytymättömälle nuorelle kauniille naiselle, että olet hyvä juuri tuollaisena kuin olet. Vähissä olivat hymyt tuolloin. Mutta mennyt on mennyttä!



Joku voi ehkä arvatakin mikä oli diagnoosi kun työkavereiden suosituksesta sitten marssin määrätietoisena vihdoin lääkäriin ja vaadin tutkimaan kunnolla mikä minua vaivaa. Sydänkäyrien ja kaikkien mahdollisten verikokeiden, sekä kuukauden odottelun jälkeen, muistaakseni tammikuussa 2009 sain kuin sainkin sitten lääkitykseen vaivaani, joka sai nimekseen kilpirauhasen vajaatoiminta.

Noin kuukausi lääkityksen aloittamisen jälkeen alkoi jo ajatus kirkastua, sain kommenttia laihtumisesta (turvotus hävinnyt) ja tajusin minkälaisessa sumussa olin viime vuodet elänyt. Elämä alkoi pikkuhiljaa taas maistua hyvältä! Ei se ole ihme, että koulukaan ei oikein maistunut lukiossa. Saan olla todella ylpeä siitä, että selviydyin kirjoituksista ja valmistuin lukiosta, vaikka olosuhteet eivät todella olleet parhaat mahdolliset.



Noista ajoista on edetty monen mutkan kautta siihen, missä olen tällä hetkellä. Paino on sahannut eestaas, jojoilua on ollut siinä 49-60kg välillä suuntaan ja toiseen. Elämäntilanteet ovat muuttuneet useaan otteeseen ja niin on asuinpaikkakin. Tärkeintä on se, että olen löytänyt elämääni liikunnan ja hyvää tekevän ruuan ilot. Olen löytänyt liikuntalajit jotka tekevät minut iloiseksi ja joista saan virtaa arkeen, ruokavalionkin suhteen aletaan olla aikalailla siinä missä haluan olla, vatsaongelmat ovat jo paljon helpottaneet viime syksystä ja paino tuntuu löytäneen paikkansa aika hyvin. Olen myös vihdoin alkanut uskoa itseeni ja siihen että todella voin saavuttaa kaiken mitä ikinä vain haluankin, olisi kyllä ollut hauskaa jos joku olisi kertonut tämän asian minulle jo nuorempana. Tärkeintä on kuitenkin se, että nyt olen onnellinen kaikin puolin ja jaksan hymyillä vaikeampinakin ajanjaksoina!

Ravitsevan ja terveellisen ruoan syöminen, aktiivinen elämä, hyvä ja virkeä olo eivät siis todella ole olleet minulle mitään itsestäänselvyyksiä ja ymmärrän hyvin mitä kaikkia vaikeuksia niiden löytämisessä voi olla, mutta uskon että ne vaikeudet ovat vain pieniä töyssyjä tiessä ja ylitettävissä. Kaikki nämä omat vastoinkäymiseni ovatkin se syy, miksi haluan nyt tehdä työtä muiden avuksi hyvinvointivalmentajana. Haluan että muutkin löytävät tarkoituksensa, saavuttavat unelmansa ja tavoitteensa ja voivat hyvin sekä rakastavat itseään siinä samalla, mikä se onkaan ihanampaa.





Haluan toivottaa aivan mahtavaa viikkoa kaikille, tehdään tästä hieno huhtikuun viimeinen!

-Natasa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti