lauantai 30. huhtikuuta 2016

Raskas viikko vaatii keveät huvit

Rankka työviikko takana, yleensä myynti/promootiohommissa 6 tunnin työpäivät ovat aika maksimi minkä pystyn kunnolla seisoskelemaan läpi, varsinkin jos unohtaa käydä lounastauolla (hups). Tällä viikolla tein kuitenkin pitkiä 8 tunnin päiviä joiden jälkeen oli aivan poikki. Minulla on ollut viimeaikoina muutenkin vähän ongelmia jalkojen väsymisen ja erityisesti penikoiden kipuilun muodossa. Tiistaina oli hyvä kun pystyin edes kävellä työpäivän jälkeen kotona sohvalta sänkyyn! Lääkäri suositteli minulle eilen kompressiosukkien tai säärystimien käyttöä seisomatyössä.

Torstaina oli mahtava päivä, kun olimme Soneran järjestämässä Escape Room Experience- koulutuspäivässä, jossa selviteltiin viittä erilaista Escape Room-pelihuonetta. Ihan supersiistit bileet! Aivan mahtava tiimi ihan uusista tuttavuuksista kasassa ja hienosti meni! Tuollaiset tapahtumat ovat hieno paikka tutustua uusiin upeisiin ihmisiin!


Eilen oli viikon kohokohta, perjantai. Jesse tulikin hakemaan minua töistä ja yllätti minut. Mokoma mies oli käynyt ostamassa minulle kuolaamani Guessin keltaisen crossbody-laukun ja halusi viedä minut sitten vielä syömään, kuulemma piristykseksi rankasta viikosta.


Käytiinkin Fafa'sissa syömässä sitten vähän falefel-pitaherkkuja ja bataattiranskiksia. Oltiin molemmat ihan masut pullollaan tuon herkkuhetken jälkeen. Välillä pitääkin muistaa herkutella, ei elämä ole niin vakavaa että kokoajan pitäisi miettiä mitä suustaan alas laittaa.




Tänään sitten vapun viettoon, simat on ostettu ja löysin kaupan hyllyltä herkkukokeiluun jotain tuollaisia maissipalleroita jotka on päällystetty suklaalla! Odotukset korkealla! Kaikista kivointa on kuitenkin päästä näkemään taas kavereita, simat ja pallerot ovat toissijaisia.

Oikein hauskaa vappua kaikille!

perjantai 29. huhtikuuta 2016

Vatsamysteerin onnellinen loppu?

Syksystä lähtien on tullut kokeiltua jos jonkinlaista ruokavaliota ja erilaisia liikuntamuotoja vatsani auttamiseksi. Ensin olin satavarma että ongelmien aiheuttajana oli kaikki tärkkelys, sitten epäilin gluteenia, olen epäillyt maidon sopimattomuutta, lopettanut lokakuussa lihansyönnin ja kokeillut lopettaa kahvinjuonnin kokonaan. En ole juonut alkoholia tänä vuonna juuri muutamaa viinilasillista enempää, edellisestä lasillisestakin on kulunut nyt pari kuukautta. Olin kokeillut  siis "kaikkea", mutta yhtä asiaa en ollut ottanut ehkä kuitenkaan tarpeeksi huomioon.

Gluteenitonta.

Kuulin jonkun puhuvan stressivatsasta, olinhan siitä aiemminkin kuullut, monta kertaa, mutta nyt siitä heräsi ajatus. Olisiko minun vatsani stressaantunut? Pahimmat vatsavaivat kun alkoivat viime vuonna erittäin stressaavassa elämäntilanteessa, ja siitä ne ovat tasoittuneet, mutta tuntuneet tulleen takaisin jäädäkseen. Ruokavaliooni tehdyt fiksaukset ovat auttaneet aina viikon tai pari, ehkä kuukauden, mutta vaivat ovat tulleet takaisin, silloin olen syyttänyt asiasta Subwayn patonkia tai jotain kaurahiutaleita joissa ei ollut "gluteeniton" merkintää. Aloin kiinnittää huomiota siihen milloin vatsaoireet olivat pahimpia. Vapaapäivinä vatsa oli yleensä jopa ihan hyvä ja toimi, mutta seuraavan työpäivän lähestyessä alkoi taas tapahtua tai olla tapahtumatta. Vatsa turposi vähintäänkin palloksi ja olo oli tukala. Vatsa turposi välillä muutenkin, yleensä silloin kun oli ohjelmassa jokin liikuntaharjoittelu, jota ei sitten syystä tai toisesta päässyt kuitenkaan toteuttamaan. Ahdisti. -Eihän tämä pömppö mihinkään lähde jos en käy lenkillä, jos en ehdi salille tai nyrkkeilytreeneihin, ajattelin. Sitten tämän kaiken lisäksi ahdisti ruoka, En tiennyt mitä söisin, kaikki kun turvottaa. Kaikesta tuli vaivoja. Stressiä stressiä stressiä siis...

Vaikka olen ajatellut löytäneeni mielenrauhan ja vaikka olen ajatellut että en nykyään "turhista" stressaa, taidan sittenkin "vähän". Stressaan opiskeluja, jotka ovat onneksi jo loppusuoralla, mutta täydellisyyden tavoittelija sisälläni ei anna armoa koepäivien lähestyessä. Olen stressannut töissä ja erään läheisen ihmisen sairastuminen on myös vienyt voimia. Olen stressannut sitä ettei ole aikaa liikkua.

Nyt olen tehnyt elämässäni ratkaisuja, jotka ovatkin jo heti vaikuttaneet myönteisesti vatsaani. Turvotus on laskenut, eikä ole tullut kauraleivän syönnin jälkeen takaisin. Olen voinut syödä vapaammin. Työn suhteen tein aika raskaan päätöksen. Vaikka tykkäsinkin työstäni liittymä- ja laitemyyjänä Soneralla, työt siellä loppuvat parin viikon kuluttua. Keskityn täysillä hyvinvointivalmennuskuvioiden kehittämiseen. Ja tuntuu olleen hyvä päätös. Ainakin vatsani mielestä tällä hetkellä, toivon että mielipide ei muutu.

Aamumasu.


Syömisien miettimisen lisäksi siis todella kannattaa miettiä myös vatsan "stressitasoa", eikä ainoastaan miettiä onko rusina tai ranskalainen pastilli FODMAP.

Onko sinun vatsasi onnellinen? Mitä muutoksia voisit elämässäsi tehdä vatsasi onneksi?

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Tieni peiton alta hyvinvointivalmentajaksi

Välillä tekee ihan hyvää muistella miten sitä on tullut päädyttyä nykyiseen tilanteeseen. Aina kaikki ei ole tuntunut yhtä aurinkoiselta, mutta paljon voi jo omalla asenteellakin saada muutosta aikaan, esimerkiksi sillä, että lähtee ottamaan asioista selvää eikä jää sängynpohjalle makaamaan. Tieni hyvinvointivalmentajaksi on ollut pitkä ja ehkä jopa hieman kivinenkin.

Oli vuosi 2008, makasin sängyssä ulkovaatteet päällä päiväunilla ja kello oli noin puoli kahdeksan aamulla. Olin lähdössä kahdeksaksi töihin, mutta laittauduttuani valmiiksi, olin joka päivä jo sen verran väsynyt, että oli pakko torkahtaa vielä ennen töihin menoa. En voinut ymmärtää mikä minua vaivasi, koko alkuvuoden olin ravannut lääkärissä masentuneisuuden ja painonnousun vuoksi. Hieman olin jo saanut pelkällä asennemuutoksella oloani paremmaksi, mutta en ollut vielä yhtään sellaisessa tilanteessa että olisin kyennyt elämään normaalia iloista elämää. Sain enemmän ahdistuskohtauksia kuin koskaan. Puolessa vuodessa painokin olikin noussut 10 kiloa, ylipainon rajoille, polvet olivat menneet rikki ja mikään ei oikein ollut huvittanut pariin vuoteen, paitsi ehkä pakastepitsat ja lonkeronhuuruiset perjantai-illat silloin tällöin. Ei auttanut liikunnan lisäys, ei auttanut ruokavalio, ainakaan ne mitä silloin nuorena tyttönä osasin kokeilla. Noilta ajoilta ei paljon minusta ole kuvia, en viihtynyt kameran edessä, ja niitä kuvia joita on, on vaikea katsoa nykyisin. Haluaisin vain kertoa niissä näkyvälle itseensä tyytymättömälle nuorelle kauniille naiselle, että olet hyvä juuri tuollaisena kuin olet. Vähissä olivat hymyt tuolloin. Mutta mennyt on mennyttä!



Joku voi ehkä arvatakin mikä oli diagnoosi kun työkavereiden suosituksesta sitten marssin määrätietoisena vihdoin lääkäriin ja vaadin tutkimaan kunnolla mikä minua vaivaa. Sydänkäyrien ja kaikkien mahdollisten verikokeiden, sekä kuukauden odottelun jälkeen, muistaakseni tammikuussa 2009 sain kuin sainkin sitten lääkitykseen vaivaani, joka sai nimekseen kilpirauhasen vajaatoiminta.

Noin kuukausi lääkityksen aloittamisen jälkeen alkoi jo ajatus kirkastua, sain kommenttia laihtumisesta (turvotus hävinnyt) ja tajusin minkälaisessa sumussa olin viime vuodet elänyt. Elämä alkoi pikkuhiljaa taas maistua hyvältä! Ei se ole ihme, että koulukaan ei oikein maistunut lukiossa. Saan olla todella ylpeä siitä, että selviydyin kirjoituksista ja valmistuin lukiosta, vaikka olosuhteet eivät todella olleet parhaat mahdolliset.



Noista ajoista on edetty monen mutkan kautta siihen, missä olen tällä hetkellä. Paino on sahannut eestaas, jojoilua on ollut siinä 49-60kg välillä suuntaan ja toiseen. Elämäntilanteet ovat muuttuneet useaan otteeseen ja niin on asuinpaikkakin. Tärkeintä on se, että olen löytänyt elämääni liikunnan ja hyvää tekevän ruuan ilot. Olen löytänyt liikuntalajit jotka tekevät minut iloiseksi ja joista saan virtaa arkeen, ruokavalionkin suhteen aletaan olla aikalailla siinä missä haluan olla, vatsaongelmat ovat jo paljon helpottaneet viime syksystä ja paino tuntuu löytäneen paikkansa aika hyvin. Olen myös vihdoin alkanut uskoa itseeni ja siihen että todella voin saavuttaa kaiken mitä ikinä vain haluankin, olisi kyllä ollut hauskaa jos joku olisi kertonut tämän asian minulle jo nuorempana. Tärkeintä on kuitenkin se, että nyt olen onnellinen kaikin puolin ja jaksan hymyillä vaikeampinakin ajanjaksoina!

Ravitsevan ja terveellisen ruoan syöminen, aktiivinen elämä, hyvä ja virkeä olo eivät siis todella ole olleet minulle mitään itsestäänselvyyksiä ja ymmärrän hyvin mitä kaikkia vaikeuksia niiden löytämisessä voi olla, mutta uskon että ne vaikeudet ovat vain pieniä töyssyjä tiessä ja ylitettävissä. Kaikki nämä omat vastoinkäymiseni ovatkin se syy, miksi haluan nyt tehdä työtä muiden avuksi hyvinvointivalmentajana. Haluan että muutkin löytävät tarkoituksensa, saavuttavat unelmansa ja tavoitteensa ja voivat hyvin sekä rakastavat itseään siinä samalla, mikä se onkaan ihanampaa.





Haluan toivottaa aivan mahtavaa viikkoa kaikille, tehdään tästä hieno huhtikuun viimeinen!

-Natasa

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Tervetuloa!


Seuraa blogiani Bloglovinin avulla
No jos nyt. Tätä blogia on yritetty aloittaa sen seitsemän kertaa ja hautuneita ideoita teksteiksikin on kertynyt varmaan sen seitsemän vuotta vähintään. Perfektionistin luonne ei ole päästänyt puusta pitkälle, homma on tyssännyt aina viimeistään blogipostauksen julkaisuvaiheessa. Eniten olen jumittanut niinkin hölmön aiheen kuin blogin nimen kanssa, siis oikeasti? Blogin nimen..


Helposti tulee tartuttua elämässä pienenpieniin yksityiskohtiin, joilla ei loppupeleissä ole juuri minkään kanssa mitään tekemistä. Pikkuhiljaa sitä on onneksi opittu päästämään irti turhanpäiväisestä pikkutarkkuudesta ja onnistunut jo monessakin asiassa hieman hölläämään, mutta oppimista on varmasti vielä paljon.

Kuva eiliseltä leffareissulta :D Jesse Aku Ankka!

Blogin nimi syntyi rakkaudestani Japania ja kirsikankukkia kohtaan (kirsikankukat symbolisoivat minulle rauhaa ja herkkyyttä sekä uudistumista) sekä urheilullisesta elämäntavasta jota meidän perheessä kovasti harjoitetaan. Asustan tällä hetkellä rakkaan mieheni Jessen ja kahden kissan kanssa kerrostalokaksiossa Helsingissä ja unelmoimme omakotitalosta. Harrastelemme molemmat kamppailulajeja ja syömme kasvispainotteisesti. Blogin tarkoituksena on muunmuassa päästä purkamaan kaikkea sitä ajatusten virtaa, mitä muodostuu minulla itseäni kehittäessä ja muita auttaessa. Hyvinvointivalmentajana haluankin auttaa mahdollisimman monta ihmistä löytämään itsensä, unelmansa ja saavuttamaan tavoitteensa sekä tahdon että mahdollisimman moni oppisi matkalla tavoitteisiinsa elämään stressittömänä ja seesteisenä juuri tässä hetkessä, tietysti terveellisten ja aktiivisten elämäntapojen saattelemana.


Tervetuloa lukemaan hyvän mielen blogia! Palataan pian!

-Natasa